Maalaamisen sietämätön keveys

Vihdoin sain tännekkin jotain uutta tekstiä aikaiseksi. Olen laiska bloginpitäjä, myönnetään. No, viime päivinä on tullut maalailtua jonkin verran, olen löytänyt akvarellit pitkästä aikaa. 

Akvarellimaalaus on aina ollut miulle se akilleen kantapää. En vaan oikeasti halua, enkä suostu, koskaan opettelemaan maalaamaan niinkuin pitäisi. Värikartat, värien sekoittelu ja kokeilu ennen maalaamista ovat miulle aivan liian vaativia käsitteitä. Maalaan, koska miusta tuntuu siltä. Jos ei tunnu, en maalaa. Mitään muuta en ajattele.

Olen yrittänyt luottaa aina erään minulle tärkeän ihmisen sanoihin; ”Maiju, maalaa sielustasi, älä koskaan järjestäsi.” Älkääkä käsittäkö väärin, olen kyllä opiskellut kaikki maalauksen oppisäännöt ja pidän niitä tärkeinä tietyissä asioissa. Mutta miulle maalaaminen on terapiaa, itseni tarkkailua ulkopuolelta.

Onko teillä jotain terapiakeinoja itsenne ilmaisuun?

Peuta-fauni metsässä

Peuta-fauni metsässä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *