Sydämen sykkeistä nukkeiluun ja tyyliin

Olen laiminlyönyt blogin kirjoittamista täysin viime aikoina, osittain terveydellisistä syistä ja osaksi silkkaa laiskuutta. Nyt kuitenkin on tullut aika vähän ryhdistäytyä!

Sydämen rytmihäiriöiden takia olen siis vietellyt hiljaiseloa, mutta en todellakaan toimettomana. Aika on kulunut uuden nuken, Dollzone-valmistajan Miss Kitty-kisun parissa. Nukke saapui monen kuukauden odottelun jälkeen kotiin Think Pink!-nimisen välittäjäfirman kautta. Olen nukkeen enemmän kuin tyytyväinen, joten odotus palkittiin! Purin nuken moneen otteeseen, kun sen päällystys hieman ontui. Kostea sää ulkona sai päällystelakan kupruilemaan, ja homma piti tehdä uudestaan, ja uudestaan… Eikä se kokoaminenkaan helppoa ollut!

Virkkuukoukut, kuminauhat… lisäksi kasa rautaisia hermoja ja kaksi henkilökohtaista avustajaa meni nuken kasaamisessa hajalle 😀 Kiitos kaikille osanottajille! Joskus sitä todellakin harkitsee, olisiko pitsinnypläys sittenkin se helpompi harrastus? Mutta nyt kun nukelle on saanut vaatetta päälle, ja pääsee suunnittelemaan peruukin tilausta, kuvauksia, vaatteiden ompelua… En vaihtaisi! Kuinka paljon tästä kaikesta saakaan irti!

 

Dollzone Miss Kitty, vielä nakuna.

Dollzone Miss Kitty, vielä nakuna.

Hauskaa muuten, tässä eräs päivä puin ylleni kunnon casual-lolita-asun. Ihmisten reaktiot: ”Onko tänään joku juhlapäivä?” ”Oletko menossa juhliin?”. Kun sitten vastaan, että ei, vaan tykkään vain pukeutua näin, niin ihmisten reaktiot vaihtelevat ihmetyksestä jopa joskus ääneen pohtimiseen, että kylläpäs vammaisetkin voivat pukeutua nätisti!

Oikeasti, olen saanut joskus kuulla, miten hienoa se on että minäkin viitsin nähdä vaivaa ulkonäköni eteen, vaikka itselleni se on itsestäänselvyys. Enhän muuten olisi juuri minä! En koe, että se liittyy mitenkään vammaani. Ennakkoluuloja on edelleen vain murrettava. Jokaisella on oikeus pukeutua kuten tahtoo, vaikka siihen tarvitsisi avustajan apua. Hilla Lehtimäestä kirjoitettu juttu on tosi hyvä esimerkki kaikille.

Muuten olen harrastellut Super Farmari-lautapelin suurkulutusta ukkoni Pietarin kanssa, kyseinen peli on saanut moitteita arvosteluissa, vaikka valittiinkin Vuoden peliksi 2013. Mie olen silti tykkäillyt pelistä kovasti, ja jopa oppinut laskemaan sen avulla ;). Olen tosi surkea matemaattisissa jutuissa, ja opin oikeastaan vain konkreettisten esimerkkien kautta. Ehkä joskus matematiikan opettajani voi olla miusta ylpeä?

Player plays, haters hate

Player plays, haters hate

Mitä lautapelejä te fanitatte? Entä onko teillä jotain tiettyä pukeutumistyyliä? Jättäkees kommenttia!

Unelmia...

Unelmia…

2 thoughts on “Sydämen sykkeistä nukkeiluun ja tyyliin

  1. Minä tykkään vaatteissani nahasta,sellasesta pehmeästä nappanahasta. Nttkin miulla on
    Turkista ostettu nahkatakki, jossa on huppu ja hupussa ja hihansuissa turkista.
    Väri on punainen ,skä takissa,että turkiksissa. Muutenkin lämmin punainen on lempi-värini! Lautapeleistä Alias ja Afrikan tähti parhaita.
    Minusta vammainen,kuten muutkin saa pukeutua juuri niin,kun itse haluaa. En ymmärrä
    tätä epäilyä! Toivottavasti Maiju saat sydämen sykkeen kuntoon♥

  2. Pingback: Diagnoosina elämä | CaramelDiary

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.