Diagnoosina elämä

On taas riittänyt vilinää ja vilskettä elämässä, mutta vihdoin pysähdyin kirjoittelemaan omia tuntemuksiani ja ajatuksiani ihan blogiinkin ylös. Aloittaessani tätä blogia, en miettinyt että kirjoittaisin näinkin henkilökohtaisia tekstejä, mutta tässä sitä mennään…

Monenmoista on siis tapahtunut. Olen aikaisemmin mainitsemieni sydänoireiden (rytmihäiriöt), vuoksi ravannut useammankin kerran lääkärissä ja erilaisissa tutkimuksissa. Vihdoin sain tietää tuloksia, ja sydämeni ei ainakaan tällä hetkellä ole räjähtämässä atomeiksi, kuten itse asian jo mielikuvituksessani päättelin olevan. Ei, tuo sykkivä elämänlähteeni voi paremmin kuin hyvin, ja häiriöt johtuivatkin vastikään sairastelusta.

Sanomattakin selvää lienee, että olen huojentunut. Mutta, jäin myös miettimään. CMD:n oireistoon kuuluu osaltaan myös muutokset sydämen toiminnassa. Eikun pähkäilyt sikseen ja neurologin pakeille, jossa kaikki sitten keikahtikin nurinpäin. Nimittäin, diagnoosini on todennäköisesti tehty päin honkia, eli saan toivottavasti lähetteen Bjärne Uddille ja ehkä joskus jonkin uuden lihassairaus-diagnoosin.

Mitä tästä jäi käteen? No, en tiedä. Olen ”terveempi” kuin aikoihin, aloitin työskentelyn uuden fysioterapeutin kanssa ja oloni on parempi kuin vuosiin. Mutta, mitä minä nyt kerron niille uteliaille, jotka lihassairauttani kyselevät? Enhän ole tällä hetkellä oikein minkään kategorian tai määritelmän alla.

Murehdin asiaa ehkä pari päivää, sitten tajusin olevani ihan yhtä vaikea ja vittumainen vammainen kuin ennenkin. Rakastan yhä kaikkea söpöä ja turhaa, enkä kävele vieläkään. Onnellinen olen, todella!

Jännitän kamalasti huhtikuulle suunniteltua Lontoon matkaamme. Syntymäpäivänäni 23.4. tahtoisin käydä katsomassa Disney On Ice-jääshown Wembley Arenalla. Ensimmäinen haaste on kuitenkin lennosta elossa selviytyminen. Paniikkitaipumus ja ahtaat lentokonetilat eivät tee siitä helppoa, mutta ehkä mie selviän?

Kevät tulee, se on fakta. Vaikka elämässäni on tällä hetkellä paljon muitakin ääneen lausumattomia stressitekijöitä, niin uskon että hiirenkorvien auetessa kaikki myrskyt laantuvat. Ja se on ainoa diagnoosi, johon täysin luotan. Elämänhalu.

"Pelonkin siivet ovat loppujen lopuksi pehmeistä höyhenistä tehdyt." - Maiju

”Pelonkin siivet ovat loppujen lopuksi pehmeistä höyhenistä tehdyt.” – Maiju

One thought on “Diagnoosina elämä

  1. Olipa hienoa, että sydänoireesi olivat kuitenkin viattomia . olet sinä aika taiastelija ja oikea ihminen kertomaan näistä asoista. Posiviisuutesi anttaa meille muilllekin voimaaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.