Metsäkukkia äidille

Kun pelko on päivittäistä,
tarrautuu kiinni tahmeilla käsillään


kulkee pitkin selkärankaa kohti käppyräisiä varpaita,
lyö yhä uudestaan,
maata vasten.

Olen maistanut kellertävän ensilumen.
Siihen kasvaa, tiedättekös,

”Oppii olemaan”, sanovat.

Enhän minä sitä silloin ymmärtänyt,
ymmärsin vain ja tahdoin vilpittömästi uskoa,

että kaikki kääntyy hyväksi.

Tänä keväänä, minä näen ensi kertaa kaiken väreissä.
Äiti, sinä teit minusta vahvan.

Jokaisen pullon ja lääkkeen alla,
on kauneus,
joka ei koskaan voinut loistaa.

Jossain tuolla odottaa polku jolla kohtaamme,
siellä soitan sinulle Metsäkukkia-sävelmää pianolla,
ja sinä hymyilet
silität päästä ja hyväksyt
minut.

Metsäkukkia

Metsäkukkia

3 thoughts on “Metsäkukkia äidille

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.