Pelko pois!

Ajattelin kertoa hieman pelosta. Minuun tiivistyi monia vuosia pelkojen kantaminen ja niiden aiheuttamat epävarmuudet sekä oireilut. Haluan kirjoituksellani kannustaa just sua, joka vielä epäröit.

Lapsuuden traumoista myöhemmin alkanut paniikkihäiriö johti monen mutkan kautta siihen, että pelkäsin todella monia asioita. Ruoka, kuolema, sammakot, sekoaminen ja kaikkien läheisten menettäminen. Lisäksi ihan arkipäivän asiat tuottivat vaikeuksia, aina ihmissuhteisiin ja läheisyyteen asti.

Yhä edelleen miulla on pelkoja. Kaikilla meillä on, eikä siinä mitään väärää ole. Pelkään yhä sammakoita, mutta en ajattele että ne tappaisivat miut. Pelkään yhä ahtaita ja korkeita paikkoja, mutta uskaltauduin silti festarikansan sekaan ja julkisiin kulkuvälineisiin. Olen oppinut syömään, vaikka välillä laskenkin kaloreita. Sekaisin olen aina ollutkin, joten sitä en enää pelkää.

Nyt kun olemme lähdössä matkalle Lontooseen, olen kohdannut uuden pelon. Pelkään lentämistä. Kontrollin luovuttamista jollekkin toiselle ihmiselle, se on perusajatus monien pelkojeni kohdalla. Silti aion lähteä. Miksi?, joku voisi kysyä. Siksi, että en suostu pelkäämään enää. Elämä on aivan liian lyhyt. Tieten tahtoen en kohtaloa uhmaa, mutta jos nyt jäisin vaan tähän, niin en eläisi.

Toivoisin, että juuri sie, joka luet tätä, kirjoittaisit just nyt ylös, mitä olet aina halunnut tehdä? Mitkä asiat haluaisit toteuttaa, mutta pelon takia et ole uskaltanut? Kuinka monta pelkoa on sellaista, jotka realistisesti voi tapahtua? Yksi ajatus joka itseäni on auttanut, on että miksi se olisin just mie jolle sattuisi se kamala asia? Enhän ole sen kummempi kuin muutkaan.

Kun istun toivottavasti tiistaina lentokoneessa kohti Lontoota, niin aion jännittää.
Mutta en pelätä, enää.

”Meil on aikaa vaan tää elämä, joten nyt on lähdettävä” (Haloo Helsinki! – Go Saimaa)

Matkaan, laukut valmiina jo

Matkaan, laukut valmiina jo

2 thoughts on “Pelko pois!

  1. On rohkeutta myöntää pelkäävänsä. Kaikki tuntematon pelottaa. Pohjimmainen pelko on kuoleman pelko, jokainen käsittelee sen omalla tavallaan. Läheisen ihmisen kuoleminen ja surutyön läpikäyminen auttavat ymmärtämään omaa tulevaa kuolemaa. Mutta: ”Pelko pois Rose Mary, kohti uusia seikkailuja!” Turvallista matkaa teille! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *