Runosuoni

Pitkästä aikaa runoilua, olen tässä muuttoa suunnitellessa päästänyt kirjoitusvimmani täysin lopahtamaan. Nyt pitää kuitenkin yrittää tsempata hieman!

Pulppuaa, suorastaan tulvii
kaikki se tumma ja ylevä
joka joskus eli sisälläni
nyt turhana lattialla
mytyssä, tuo pelkojen ja epäonnisten
vuorosanojen loppulauselma.

Annan kaiken valua,
annan vihdoin itseni riittää.

Sanattomat lauseet kaikuvat
seinistä vasten kasvoja.
Minä riitän, elän ja hengitän näillä
olemattomilla lihaksillani.

Ja näytöksen päätteeksi
sinun aplodisi raakileena iholla kihelmöiden,
esiripun takana on toinen maailma.
Maailma, jossa sinä et enää tule vastaan.

Kukkia

Kukkia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.