Yksinäinen vaikkei yksin

Muutaman päivän ajan tämä aihe on pyörinyt mielessä, mutta nyt sen aion vihdoin laittaa sanoiksi nettiin, teidän kaikkien luettavaksi. Kyse on ilmiöstä nimeltä yksinäisyys.

Ehkä se johtuu vuodenajasta, että asiaa ajattelee enemmän, mutta totta se on. Mie olen välillä todella pohjattoman yksinäinen. Ja ennenkuin luulet että olisin yksin, ehei. Miulla on ympärilläni paljon miusta välittäviä ihmisiä. On aviomies, henkilökohtaiset avustajat ja sukulaisia. Mutta, ei yhtään ystävää jonka kanssa käydä kahvilla lähikuppilassa, tai vaikka kertoa salaisuuksia.

Olen pohtinut myös omaa suhtautumistani ihmisiin. Tykkään olla omissa oloissani ja puuhastella asioita omassa rauhassani. Kaipaan kuitenkin ihmistä/ihmisiä joille voisi soittaa ja kysellä kuulumisia, käydä jossain tai olla avuksi. Jakaa ilon ja surun päiviä ja tietää että toiseen voi luottaa. Ystävä ymmärtäisi hassujakin juttuja ja harrastuksia, oppisin häneltä myös kaikkea uutta. Ystävä antaisi myös tilaa olla, kuten haluaisin myös itse antaa hänelle omaa tilaa.

Pikkuhiljaa olen päättänyt tehdä konkreettisesti asioille jotain. Vaikka miulla kestääkin rakentaa luottamusta ihmisiin, pitää silti vain antaa toisten edes yrittää tulla ”lähelle”. Ehkä joskus löydän ystävyyden?

Nalle Puh mietiskelee ystävyyttä

Nalle Puh mietiskelee ystävyyttä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.