Toiveiden talvi

Muistojen helminauha somistaa nyt
rakkaudesta kuumottavaa povea.

Povea, joka tarjoaa
näkymää harmaaseen talveen.

Tulevaisuuteen, jossa öisin liikkuvat
menneisyyden haamut.

Enkä minä ole pelännyt aikoihin, en,
kerron pakkasessa supisten korvaasi.

Rikottu, revitty ja kokoon parsittu,
elämämme kudelma täynnä reikiä.

Ja minulla on toive, kuiskaan.
Liian pieni unelmaksi, liian hauras kerrottavaksi.

Hymynkare kertoo kaiken.

Riisuttu puu

Riisuttu puu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.