Muistojen kylätie

Taskuissansa eilisen tomua,
mies kulkee vailla suuntaa.
On hiljainen kylätie.

Noussut kerran askeleet puiset,
portaat suuren maalaistalon,
horjahtanut, saanut tikun kantapäähän
ja lohdutuksen sanat
äidin helmoista kerätyt
säilönyt sydämeensä.

Samaa taloa katsoo,
miettii ja sulkee silmät.
Muistaa kaiken.

Karhea ääni, parransänki
toiveiden kirjottu peite, unilaulu
isän ryppyinen käsi,
joka taputtaa olkapäähän.

Kääntyy ympäri.

Hiekassa rapisevat koiran jäljet
jolkottelee tuo pahainen poispäin.
Kuulostaa aivan isän kenkien rohinalta.

On aikaa.

Hiljainen kylätie,
muistojen metsät ja merkitykset,
ne mielessään ja lupaus huulilla
illan tullen istuu
tutun puun juurelle.

Kaiverrettuna koivuun
syy palata.

maisema

maisema

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *