Ketunpunaista

Hämärässä huoneessa näen pölyhiukkasen
tanssivan otsasi naururyppyjen jälkiä pitkin
kohti kaartuvaa nenänvarttasi

Viimeksi olen nauranut
syyssateessa syntymähumalaani ja oivallusta
olemassaolostasi
piilottanut avaimet sydänlukkoon
kietonut ne kaulan verisuoniristikkoon.

Pumpumpum lyö sydän,
tunnustele siitä vain.

Huuleni rohtuneet vasten
kylmää keraamista pintaa
maistavat kahvin sysimustista pisaroista
kitkerän maun
vahvempana kuin ennen.

Ketunpunaiseen liinaan kirjottu
sukupuun ristipistot
kirjovat halki sohvapeiton,
jättävät jälkensä kuin mustelmat,
joista olen suurimman osan
unohtanut.

Asioiden jär-jes-tys-tä
on vaikeaa muistaa
siispä selviän
kasalla onnekkaita sattumia
ja silmien vihreällä virneellä.

Kettu

Kettu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *