Punatut huulet

Muotoiltu musteesta ja paperin rososta,
jonka pintaa kynä liukuu uusia uomia

hakien sanoja
jotka on pakko saada ulos.

Kirjoittaa ja kertoo,
uneksii hölmöläinen
korulauseiden helminauhoista
rakkauden rajoista ja himosta,
tarttumapinnasta, siitä,

mitä oli.

Tarinoissaan aina
loputtomien aamujen usvapilvistä
kohoava
naisenmuotoinen olento,
jonka punattujen huulien välistä
roikkuu mentholsavuke.

Elämä oli joskus,
kasvoi ja kietoutui ihoon kiinni
kuin okapensaan oksat,
koulutti utuisten baarien jälkeen
natisevalla sängyllä.

Opetti olemaan
miehen kivikasvoisen ja tumman edessä
hiljaa oikeassa
ja ääneen aina väärässä.

Sulkee nyt oven, katsoo ja huokaa
ripsien välissä kyyneljono
odottaa putoamista
eikä huoneeseen jää valoa
vain savukiehkura
leijumaan.

Matka voi alkaa.

Punatut huulet

Punatut huulet

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *