Syyssateena ihollasi, veripisaroina huulillasi

Vihdoinkin tänne jotain uutta tekstiä, tällä kertaa lyhyen kirjoitelman muodossa. Olen aina rakastanut tarinoita, ja keksinkin niitä jatkuvasti lisää. Harvoja tarinoita kehtaisin edes ikinä julkaista minnekään, mutta tämän nyt ajattelin jakaa. Kirjoitan kaikkea laidasta laitaan, mutta miulle ominaisinta on kirjoittaa ehkä sellaista ”synkempää” tekstiä. Itsestänihän tarinani ovan hyvinkin pirteitä, mutta kaikki eivät välttämättä koe samoin. Siispä, omalla vastuulla lukekaa ja kommentoikaa toki, mitä piditte.

 

Syyssateena ihollasi, veripisaroina huulillasi – lyhyt tarina

Raitiovaunun liikkuessa ei ehtinyt ajattelemaan mitään turhaa tai ylimääräistä, saattoi vain keskittyä siihen, mitä likaisista ikkunaruuduista näkyi. Kuhiseva keskusta, arkisin täynnä kiireisiä ihmisiä jotka ryntäilivät paikasta toiseen huomaamatta heidän ohitseen kulkevaa hiljaista hahmoa. Eipä sillä, Mei-Lin ei ennenkään ollut mikään huomion keskipiste. Sukujuhlissa saattoi kiertää puhemyllyt kakkupöydän takaa ja koulussa kiinalais-italialaisen tytön kiharat, olkapäille ulottuvat hiukset varastivat lähes kaikkien huomion. Paitsi sen yhden. Sen yhden, joka tumman samettinen ääni piti hiljentää.

 

Pysäkillä saattoi usein katsella ihmismerta ja tehdä päätelmiä. Kuka oli yksinäinen, kuka muuten vain onneton. Näkyihän niitä onnellisiakin kasvoja joskus, useimmiten pareittain. Naistenlehtien kansikuvista revittyjä kiiltokuvaihmisiä. Niiden syömisen saattoi aloittaa hitaasti, nauttien jokaisesta rustonpalasesta ja rypistyneestä ihonpalasesta. Jos nylkemisen oli tehnyt huolella, kuten Mei-Lin teki, ihosta saattoi ommella myöhemmin vaikka pieniä pussukoita. Nuori nainen nauroi kaulaliinaansa, hekumoi hetken omia sairaita ajatuksiaan ja jatkoi matkaa. Pian hän olisi perillä.

 

Oven avasi vanhempi herrasmies, noin viisissäkymmenissä oleva ja hieman jo harmaantunut, mutta varsin charmantti sellainen. – Astu sisään. Kehoitus oli pikemminkin aseteltu käskymuotoon ja samassa Mei-Linistä tuntui, että hänen saappaidensa korot olisivat kopisseet kuuluvammin vasten arvokasta tammiparkettia. Hänen hameenhelmansa nousi kovaa vauhtia kohti reisiä, niin että sitä sai kiskoa vähän väliä alaspäin. Myöhemmin, parin keinuessa silkkilakanoilla pedatulla sängyllä keskellä raivokkainta orgasmimerta, nainen muisteli omia tarkoitusperiään juuri sen iltapäivän suhteen. Miehen viskiin salaa sekoitetut pillerit alkoivatkin vaikuttaa, ja raskas hengitys naisen alla kuulosti kuin kutsulta salaiseen leikkiin.

 

Keittiöveitsi oli aluksi ihan kätevä, mutta internetistä löytyneiden vinkkien pohjalta oli käynyt selväksi, että tarvittiin muutakin. Esiliina, muovia, hansikkaat, sähkökäyttöinen lihaveitsi, alibi. Lista on loputon. – Kuinka monta palasta saa yhdestä isäpuolesta, nainen rallatteli.

 

Ulkona syysmyrsky tuiversi keskellä Helsingin keskustaa ja ihmiset vetivät kaulaliinojaan tiukemmalle. Seassa kulki kiharahiuksinen nainen, hymy huulillaan ja korkeakorkoiset saappaat kopisten vasten märkää asfalttia.

Syysmaisema


 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.