Unohdus

Suurin pelkoni on joku päivä herätä
ilman sitä ääntä
joka hiljaa työntää hartioista
kuiskaa kuin varoen sanojaan
”on vielä paljon nähtävää”

Suurin pelkoni on unohtaa
että rakkaus ei vaadi suuruuksia
unohtaa kosketus

järven pinnalla kuvajaiset
niiden huulet
kesäyössä
toisiinsa kiinni kasvaneet

Suurin pelkoni on unohtaa kirjaimet
lyijyn tekemä jälki paperille
vaikka suustani
ei tulisi ulos
enää sanaakaan

Suurin pelkoni on ihminen
itse itsessään
pedon kaltainen

siksi
vapisen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *