Valtameri

”Ajattele rationaalisesti,
lopeta haaveilu”,
sanoit kauan sitten
ja kohoavissa kämmenissäsi,
minä en nähnyt enää
toisiaan risteäviä uurteita,
karttaani kotiin

Vuosien päästäkin
välillä herään säpsähtäen
muistini kuin katkennutta filmiä,
jossa pelot muuttuvat
lapsuuden minälle
liian todeksi muistaa.

Olit kuin valtameri
kuohuit ja kannattelit
kannoit liikaakin
aalloissasi

nyt kierrän meresi yksinäisiä saaria
kookospuiden katveessa
välillä lepään,
mutten ehkä koskaan
saa tietää kaikkia salaisuuksia,
joita syvyyksiesi hylyt kertovat

ja vaikken enää löydä
takaisin samaan kotiin,
minulle jää kevään valo,
rantojesi rosoiset kivet

mutta nyt
haaveideni siloittamat

valtameri

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.